Minkä menetelmän mukaan minun täytyy mitata passin arvot?

Mittausmenetelmä on vielä vahvistamatta, mutta artiklan 39 vaatimuskehikko on selvästi määritelty

Arvot, jotka tulevat matrassin digitaaliseen tuotepassiin — kuten materiaalin koostumus, kierrätykseen jako tai mahdolliset suoritusominaisuudet — mitataan Euroopan komission kunkin tuoteryhmän osalta vahvistamalla menetelmällä. Matraisille tämä erityinen menetelmä ei vielä ole olemassa: se tulee vasta delegoidussa säädöksessä, jonka komissio laati matrasseille ESPR:n puitteissa (Asetus (EU) 2024/1781). Mikä on jo vahvistettu, on kehikko, johon tällaisen menetelmän on vastattava. ESPR:n artikla 39 määrää, että mittaukset ja laskelmat on tehtävä tarkasti, luotettavasti ja toistettavasti ottaen huomioon yleisesti hyväksytyt, ajantasaiset menetelmät. Jos harmonisoidut standardit ovat olemassa, lähtökohtana on niiden käyttö. Kun tällaisia standardeja ei ole, muut menetelmät, jotka täyttävät samat vaatimukset, kelpuutetaan.

Mitkä arvot tähän kuuluvat ja mitkä eivät

Tämä aihe käsittelee sitä, miten valmistaja tai maahantuoja vahvistaa arvon — esimerkiksi kuinka kierrätetyn materiaalin prosenttiosuus määritetään tai kuinka tiettyä teknistä ominaisuutta testataan. Se ei koske passin muotoa sinänsä: QR-koodia, tietojen tallennusaikaa tai tarkkoja pakollisia tietoja. Nämä aiheet seuraavat ESPR:n muista määräyksistä, erityisesti artiklasta 5–7, joissa käsitellään ekologiseen suunnitteluun liittyviä vaatimuksia ja suorituskyky- ja tietovaatimuksia. Artikla 39 koskee vain sitä, "kuinka mittaat sen", ei sitä, "mitä sinun on ilmoitettava" tai "miten passin on oltava muodostettu". On hyvä myös ymmärtää, että menetelmä vaihtelee tuoteryhmittäin: mittausmenetelmä, joka on vahvistettu delegoidussa säädöksessä toiselle tuotekategorialle, ei kerro mitään siitä, mitä matrasseille tulee koskemaan.

Ei vielä määrättyjä päivämääriä, mutta asetettu aikataulun käytäntö

Matrassejen mittausmenetelmän tunnetuksiksi asettamisen päivämäärä ei ole vielä vahvistettu. Matrassejen delegoitu säädös on vielä julkaisematta; ESPR:n työohjelmassa 2025–2030 odotetaan sitä noin vuonna 2028, mutta tämä on suunnitelma, ei lupaus. Kunnes säädös on käytettävissä, artikla 39 on ainoa tuki: siinä kuvataan laadunvarmistusvaatimukset, joille jokaisen tulevan menetelmän on vastattava, mutta se ei täytä itse menetelmää. Heti kun komissio julkaisee matrassejen delegoidun säädöksen, konkreettinen mittausmenetelmä esitetään siinä, mukaan lukien mahdolliset viittaukset erityisiin standardeihin.

Mitä tämä tarkoittaa valmistelun kannalta

Niille, jotka jo miettivät tuotepassia, on muutamia asioita tehtävä, tässä järjestyksessä. Ensimmäinen: inventoida, mitkä arvot tulevat todennäköisesti olemaan merkityksellisiä matrassinpassille, sen perusteella, mitä ESPR:stä jo tiedetään — ajattele materiaalin koostumusta ja alkuperää. Seuraavaksi: tarkistaa, mitä mittausmenetelmiä käytetään tällä hetkellä vastaaviin tarkoituksiin, esimerkiksi paloturvallisuusstandardien, REACH-velvoitteiden tai matrassialan olemassa olevien laadun merkkien yhteydessä — nämä menetelmät antavat viitteen siitä, mikä on käytännöllisesti mahdollista, vaikka ei ole sanottua, että komissio ottaa ne sellaisenaan käyttöön. Tämän jälkeen: seurata matrassejen delegoidun säädöksen kehittämistä, jotta lopullinen menetelmä ei tule yllätyksenä. Lopuksi: järjestää datajärjestelmä niin, että arvot ja tapa, jolla ne on määritetty, ovat jäljitettävät — riippumatta siitä, mitä menetelmää lopulta sovelletaan, lähdetietojen jäljitettävyys on lähes kaikissa skenaarioissa välttämätöntä.

Oikeusperusta: artikla 39 yhdessä artikloiden 5–7 kanssa

Artikla 39 ESPR:stä (asetus (EU) 2024/1781) sääntelee erityisesti test-, mittaus- ja laskentamenetelmiä, joita käytetään osoittamaan, että tuote täyttää kyseiselle tuoteryhmälle vahvistetut vaatimukset. Artiklassa määrätään, että nämä menetelmät ovat tarkkoja, luotettavia ja toistettavia sekä mahdollisimman yhdenmukaisia harmonisoidussa normeissa. Sisällölliset vaatimukset, joihin nämä menetelmät liittyvät — siis mitä on mitattava — ilmenevät saman asetuksen artikloista 5–7, jotka käsittelevät ekologisia suunnitteluvaatimuksia sekä suorituskyky- ja tietovaatimuksia. Patjoille molemmat osat — sisällölliset vaatimukset sekä vastaavat mittausmenetelmät — täsmennetään vielä julkaistavassa delegoidussa säädöksessä tälle tuoteryhmälle.

Joka jo nyt kerää tietoja tulevaa patjapasportia varten, tekee viisaasti dokumentoimalla kunkin arvon lähteet ja seuraamalla patjojen delegoidun säädöksen kehitystä virallisten EU-lähteiden kautta, jotta mittausmenetelmä voidaan soveltaa ilman vaikeuksia heti, kun se vahvistuu.

Mihin tämä perustuu

Asetus itsensä on EUR-Lexissä. Viitaamme jokaiseen väitteeseen; ette joudu uskomaan meitä.

Mitä sinun on konkreettisesti tehtävä

Mitä sinulta odotetaan

Mittausmenetelmä määräytyy delegoidun säädöksen mukaan, ei omavalinnan perusteella

ESPR:n 39 artikla (asetus (EU) 2024/1781) määrää, että tuotteet, jotka kuuluvat tuoteryhmään, on testattava, mitattava ja laskettava luotettavilla, tarkoilla ja toistettavilla menetelmillä. Patjoille kyse on tuoteryhmälle ominaisesta delegoidusta säädöksestä, joka on vielä vahvistettava; säädöksessä määritellään ESPR:n 5–7 artiklassa asetetut vaatimukset (ekologinen suunnittelu, suorituskyky ja tieto) sekä vastaavat mittausmenetelmät. Käytännössä patjatehtaalle tai tuojalle tämä merkitsee sitä, että tällä hetkellä ei ole olemassa kiinteää testinormia: mikä arvo on mitattava millä menetelmällä, ratkaistaan vasta, kun patjoille tarkoitettu säädös on julkaistu. 10–100 työntekijää työllistävä yritys voi siten valmistautua todennäköisesti kysyttävien tietojen tyyppiin, mutta ei voi nyt vielä vahvistaa lopullista testintomintaa "lain" vaatimaksi menetelmäksi.

Harmonisoitujen normien arvojärjestys on etusijalla niiden olemassaollessa

Komissio on antanut komissiolle kehittää tiettyjä vaatimuksia varten harmonisoituja normeja, ja näiden standardien viittaus on julkaistu, noudattamisen näiden normien kanssa katsotaan osoitukseksi mittausvaatimusten noudattamisesta. Yritykselle tämä merkitsee sitä, että on suositeltavaa seurata, mitkä normit patjoille määritetään, heti kun ne olemassa, sen sijaan että kehitettäisiin omaa testintamenetelmää. Sisäinen laadunvalvonta, joka jo nyt kerää testaustuloksia toimittajilta, tekee hyvin jos merkitsee muistiin, minkä normin mukaan kukin raportti on laadittu – se yksinkertaistaa siirtymää myöhemmin.

Normin puuttuminen ei vapauta mittausvelvoitteesta

Kunhan geharmonisoidusta normia ei ole olemassa, delegoitu säädös voi itse määrätä menetelmän tai väliaikaisesti viitata muihin tunnustettuihin eritelmiin. Tämä merkitsee sitä, että valmistaja ei voi odottaa, että kaikki on vahvistettu ennen mittauksen aloittamista: velvoite työskennellä todennettavasti luotettavilla tiedoilla säilyy myös siirtymäkaudella, erityisesti arvoilla, joita jo kysytään muista perusteista, kuten kierrätetyn materiaalin osuus patjassa tai tiedot vaahdon tyypistä ja tiheydestä.

Menetelmän on oltava toistettava toimittajien välillä

39 artiklassa pyydetään paitsi menetelmää, myös menetelmää, joka toistamisella ja eri osapuolten toimesta johtaa vertailukelpoisiin tuloksiin. Patjatehtaalle, joka hankkii komponentteja – vaahto, jousta, kankaita – useista toimittajista, tämä merkitsee sitä, että näiden toimittajien testitulokset on oltava keskenään vertailukelpoisia. Yritys, jolla on useita tuotantolinjoja tai tuotemerkkejä, tekee hyvin jos jo nyt selvittää, käyttävätkö toimittajat samaa testintamenetelmää, jotta lopullisen menetelmän julkaisemisen yhteydessä ei synny tietoja, jotka eivät ole keskenään vertailukelpoisia.

Missä käytännössä menee pieleen

Normi sovelletaan takautuvasti vanhoihin testintatietoihin. Valmistajalla on testitulokset viideltä vuodelta sitten, ja se olettaa, että nämä ovat sellaisenaan käyttökelpoisia passirivulle. Jos lopullinen menetelmä poikkeaa silloin käytetystä testintamenetelmästä, tämä tulos ei ole enää käyttökelpoinen ilman uudelleenarvioinnista.

Toimittajat testaavat kukin omansa (ulkomaisen) normin mukaan. Patjassa, jonka muodostavat vaahto toimittajalta A, jousta toimittajalta B ja kangas toimittajalta C, tarkemmassa tutkinnassa käy ilmi, että kukin toimittaja käyttää eri testintanormia esimerkiksi palonkestävyyden ominaisuuksien osalta. Se tekee mahdottomaksi koota yhtenäistä passirivua ilman, että ensin selvitetään, mitkä normit missä on sovellettu.

Sisäiset testitulokset sekoitetaan lain vaatimiin mittausmenetelmiin. Laadunvalvontaosasto testaa esimerkiksi patjan käyttöikää tai kestävyyttä omalla, sisäisesti kehitetyllä menetelmällä. Se on arvokas tuotekehitykselle, mutta se ei ole automaattisesti sama menetelmä, jota myöhemmin käytetään odotettavissa olevan käyttöiän todistamiseen kyselyt pyydetään passissa.

Mittaamisen kanssa odotetaan, kunnes delegoitu säännös on olemassa. Jotkut yritykset siirtävät kaikkia mittauksia "kunnes se on varmaa", minkä seurauksena delegoidun säännöksen julkaisun yhteydessä ei ole käytettävissä yhtään testausdata ja kaikki on aloitettava alusta — kun taas kilpailijat, jotka ovat jo kehittäneet olemassa olevia standardeja, saavat etulyöntiaseman.

Sekaannus mittausmenetelmän välillä passille ja toiselle merkinnälle. Valmistaja, joka jo kantaa tekstiiliksi merkintää, olettaa, että sen mittausmenetelmä pätee myös tuotepassille. Näin ei välttämättä ole; katso myös kysymys siitä, onko erillinen tekstiilikennike digitaalisen tuotepassin rinnalla välttämätön.

Mitä voitte kirjata

Raakaaineen tai osan (vaahto, jousi, kangas, täyte) osalta luettelo siitä, mitä testimittaria toimittaja soveltaa tällä hetkellä, mukaan lukien testipäivämäärä ja testauslaitos.
Toimittajien testausraportit, joissa ilmoitetaan käytetty menetelmä sekä kyseisen menetelmän versio tai julkaisupäivämäärä.
Sisäinen lokikirja, johon kirjataan, mitä arvoja mitataan jo nyt (esimerkiksi kierrätysmateriaalin osuuden osoittaminenja minkä menetelmän mukaan, jotta myöhempi vertailu lopulliseen standardiin on mahdollista.
Kirjeenvaihdanta toimittajien kanssa, jossa kysytään toimitettujen sertifikaattien takana olevasta testimenetelmästä, erityisesti herkkiä tietoja, kuten ilmoitusta varten käytettyjä palonestäjiä.
Kiinteä yhteyshenkilö tai prosessi normpäivitysten seurantaa varten, jotta muutokset yhdenmukaistetuissa normeissa huomataan ajoissa.
Sisäisen laadunvalvonnan malli, jossa on tilaa "käytössä olevalle menetelmälle" ja "säännösten vaatimalle menetelmälle", jotta ero molempien välillä pysyy näkyvillä, kunnes lopullinen menetelmä on vahvistettu.

Tämä ei ole oikeudellista neuvontaa. Tämä sivu sisältää yleistä tietoa säännöksistä, joita tämä alusta koskee. Emme tunne tilannettanne. Jos epäilette omassa tapauksessanne, kysykää neuvoja juristilta tai asiaankuuluvalta valvontaviranomaiselta.

Kirjoitettu tekoälyllä yllä oleviin lähteisiin perustuen, ihmisen tarkistama 2026-08-22. Onko jotain vialla? Kerro meille — korjaukset menevät etusijalle.